Gloria Salo Yoga | Pätkäpaastolla tropiikissa
pätkäpaasto, intermittent fasting, paasto,
15864
post-template-default,single,single-post,postid-15864,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,vertical_menu_enabled, vertical_menu_transparency vertical_menu_transparency_on,side_area_uncovered_from_content,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-17.2,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-5.6,vc_responsive

Pätkäpaastolla tropiikissa

 

Olen omistanut talven Aasian reissuni joogaharjoitukselle ja hyvinvoinnille. Reissun päällä voin pysähtyä kuuntelemaan kehoni tarpeita ja tekemään elämäntapamuutoksia loppuvuodelle. Vakiinnutin vaivatta päivittäisen joogaharjoituksen osaksi aikaisia trooppisia aamuja. Vegaanipainotteista terveellistä ruokavaliota on Thaimaassa helppo noudattaa, sillä paikalliset eivät käytä maitotuotteita, vihannekset ovat tuoreita ja puut notkuvat trooppisia hedelmiä. Paikoissa kuten Ubud tai Koh Phangan vegaaninen ruokavalio ei ole luopumista, vaan sekä viimeisintä trendiä että poikkeuksellisen nautinnollista luksusta. Olo paratiisissa ei siitä huolimatta ollut reissun alussa paratiisinomainen.

Saavuttuani Aasiaan vatsani alkoi protestoida heti ensimmäisestä ateriasta alkaen. Söin hedelmiä, ja vatsani paisui palloksi. Söin riisiä ja vihanneksia, ja näytin taas siltä että olen raskaana. Vatsani turposi hälyttävästi kaikesta mitä söin, ja oloni oli vaikea. Ruuansulatusongelmat häiritsivät vaativaa joogaopettajakoulutusta, jota kävin Malesiassa. Jouduin jättämään aterioita väliin, ja tulin varovaiseksi kaiken ravinnon suhteen. Pidin löysiä vaatteita, vähensin syömistä ja olin uupunut. Koulutuksen jälkeen ryhdyin tutkimaan mikä ruuansulatustani vaivaa ja etsimään keinoja rauhoittaa vatsani ja voida hyvin.

 

 

Ihastuminen pätkäpaastoon

Olen aina pitänyt paastoamisesta. Paastolla ruuansulatus saa levätä, ja keholla on aikaa poistaa kertyneitä kuona-aineita ja parantaa itseään. Olen kokeillut viidestä päivästä kahteen viikkoon kestäneitä mehupaastoja, sekä 24-36 tunnin vesipaastoja. Kaikki paastoamisen tavat ovat tuntuneet puhdistavilta, mutta samalla ne ovat olleet keholleni raskaita. Välillä olen tuntenut oloni heikoksi, pahimmillaan olen tullut kipeäksi – ja painoni on tippunut, mikä ei ole toivottavaa ollessani normaalipainoinen.

Viimeisimpänä paastovillityksenä maailmalla leviää pätkäpaasto (intermittent fasting), joka ei ole paastoamista ihan samassa merkityksessä kuin klassinen mehu- tai vesipaasto. Pätkäpaasto tarkoittaa syömisen rajoittamista esimerkiksi kahdeksaan tuntiin, ja pidättäytymistä syömisestä 16 tuntia joka vuorokausi. Pätkäpaastolla söisit siis päivän viimeisen ateriasi klo 19 illalla, ja seuraavana päivänä aamiaisen tai lounaan 16 tuntia myöhemmin, eli aikaisintaan kello 11.

Pätkäpaasto tuntuu itselleni intuitiivisesti järkevältä ja luonnolliselta tavalta jaksottaa syömistä. Raskas ateria vatsassa ei tunnu miellyttävältä juuri ennen nukkumaanmenoa, ja toisaalta en ole koskaan tykännyt syödä heti heräämisen jälkeen. Tykkään ensin liikuttaa kehoani ja juoda vettä,  ja antaa ruuansulatuksen heräillä pikkuhiljaa muun kehon kanssa. Ruokaa kaipaan yleensä vasta aamujoogan jälkeen.

Thaimaahan saavuttuani ryhdyin tietoisesti pätkäpaastolle ystäväni Ninnun esimerkkiä seuraten. Syömme päivän viimeisen aterian auringonlaskun aikaan (yleensä klo 18-19) ja odotamme 16 tuntia ennen kuin parkkeeramme aamiaiselle johonkin Koh Phanganin lukuisista, ihanista vegaanikahviloista. Ensimmäisistä päivistä alkaen ruuansulatukseni parani, ja vatsan kamala turpoaminen jäi historiaan. Kehoni pystyy taas käsittelemään ruokaa normaalisti. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen ollut pätkäpaastolla reilun kuukauden, ja oloni on tervehtynyt, mieli kirkastunut ja joogaharjoitukseni syventynyt. Kehoni on sopeutunut vaivatta 16:8 syömisrytmiin, enkä juuri koe nälkää ennen aamiaista. Joskus nälkä yllättää, mutta myös väistyy nopeasti.

 

Pätkäpaastosta elinikäinen kumppani?

Pätkäpaasto on suosittu fitness-piireissä, sillä se kiinteyttää kehoa. Paastolla elimistö käyttää tehokkaasti rasvaa polttoaineena. Kuukaudessa kehoni rasvavarastot ovat selvästi pienentyneet, ja painoni on pudonnut. Vaikea sanoa kuinka paljon, sillä en ole nähnyt vaakaa kuukausiin. Itselleni painon putoaminen ei ole erityisen tavoiteltavaa, joten seuraava askel on löytää tapa ylläpitää pätkäpaastoa ilman painon putoamista. Tapaan täällä Phanganilla säännöllisesti terveen oloisia, normaalipainoisia ihmisiä, joille pätkäpaasto on elämäntapa. On siis mahdollista pätkäpaastota ilman painon tippumista. Itse en kaipaa ruokaa kahta kertaa enempää kahdeksan tunnin aikana, ja tropiikin helle ei innoita syömään raskasta ruokaa, joten ei ole ihme, että kalorinsaanti on toistaiseksi jäänyt alle kulutuksen.

Tarkoitukseni on kuitenkin viedä pätkäpaasto mukanani Suomeen ja arkeeni joogaopettajana. Täytyy siis löytää tapa syödä tarpeeksi päivittäin paastosta riippumatta.

 

 

Pätkäpaastota voi monella tavalla

Yksinkertainen paasto: syömisikkuna 12 t: paastoamisikkuna 12 t

Helppo tapa kokeilla pätkäpaastoa on pitää 12 tuntia taukoa illallisen ja aamiaisen välissä. Yksinkertainen paasto on monelle täysin luonnollista. 12 tuntia aterioiden välissä antaa ruuansulatukselle tarpeellisen levon, tukee kehon detox-toimintoja ja auttaa polttamaan rasvaa.

Lounaspaasto: syömisikkuna 10 t: paastoamisikkuna 14 t

Jos 12 tunnin tauko ruokailujen välissä tuntuu hyvältä, voi päivittäisen paastoamisen kestoa vähitellen nostaa 14 tuntiin, skipata aamiainen ja paastota lounaaseen saakka.

Vahva paasto: syömisikkuna 6-8 t: paastoamisikkuna 16-18 t

Itselleni tämä paaston muoto toimii hyvin, ainakin täällä aurinkoisessa tropiikissa. Pidän huolen siitä, että en syö illallista turhan myöhään. Kehoni saa keskittyä puhdistamaan ja parantamaan itseään illasta aina seuraavan päivän lounasaikaan saakka.

Soturipaasto: syömisikkuna 3-5 t: paastoamisikkuna 19-21 t

Muutama tuttavani toteuttaa pätkäpaastoa 20 tuntia päivittäin. He kertovat voivansa hyvin ja kokevat tämän tavan itselleen sopivaksi. Eräs miespuolinen ystäväni syö nykyisin kerran päivässä ja kertoo ettei kaipaa ruokaa useammin. Kyseinen ystäväni tekee raskasta fyysistä työtä rakennustyömalla, on voimakasrakenteinen ja vahva. Soturipaasto kuulostaa itselleni aika pitkälle viedyltä vaihtoehdolta. Se perustuu käsittääkseni siihen, että keho on oppinut tehokkaasti tuottamaan energiaa rasva-aineenvaihdunnan seurauksena (ketoosiruokavalio). Ihmiset ja kehot ovat erilaisia, ja jokaisen pätkäpaastosta kiinnostuneen täytyy löytää itselleen sopiva ja tasapainoinen päivittäinen rytmi.

24 -36 tunnin vesipaasto: syömisikkuna 6vrk: paastoamisikkuna 1vrk (tai 36 t)

Monet joogiystäväni paastoavat yhden päivän viikosta pelkällä vedellä ja kokevat sen terveyttä edistäväksi, ruuansulatusta parantavaksi ja mieltä kirkastavaksi. Monissa henkisissä perinteissä paastoaminen on keskeinen osa harjoitusta. Paasto toteutetaan usein jonain tiettynä viikonpäivänä, esimerkiksi sunnuntaisin.

5:2 -dieetti

Pätkäpaastosta on myös muunnelma, jossa paastotaan kaksi päivää viikossa joko vedellä tai pysytellen alle ketoosirajan kalorinsaannin. Kalorirajat ovat ketoositilan saavuttamiseksi tiukat: naisilla 500kcal ja miehille 600kcal paastopäivinä. Viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti, jolloin energian saanti ja kulutus ovat jotakuinkin tasapainossa. Tämä variaatio vaikuttaa olevan suosittu erityisesti laihduttajen keskuudessa. 5:2 -paastolla on samanlaisia hyötyjä kuin muillakin pätkäpaaston muodoilla, mutta sen ylläpito saattaa pidemmän päälle olla fyysisesti ja psyykkisesti vaativaa ja vaikeampaa ylläpitää. Itse en lähtisi paastoamaan laihtuakseni. Dieteillä kun on tapana epäonnistua. Maltilliset, positiiviset elämäntapamuutokset sen sijaan parantavat terveyttä ja antavat lisää elinvoimaa.

 

 

Kuherruskuukauden jälkeen aika näyttää

Olen itse innosta soikeana löytämästäni 16:8 paasto-ruokailurytmistä. Voin paremmin. Oloni on energinen ja vatsani on taas onnellinen ja luonnollisesti pyöreä, ei kiristävä ja turvonnut. Ruuansulatus toimii moitteetta. Fyysisesti ja psyykkisesti olo on keventynyt. Näyttää lupaavasti siltä, että pätkäpaastolla voi saavuttaa samanlaisia terveyshyötyjä kuin klassisella paastolla, mutta ilman pitkästä paastosta seuraavaa heikotuksen tunnetta, tai muita fyysistä työtäni joogaopettajana haittaavia sivuvaikutuksia. Vesi- tai mehupaasto voi olla retriitinomainen harjoitus ja detox muutaman kerran vuodessa, mutta pätkäpaastosta toivon tulevan osa normaalia elämää. Vasta aika näyttää kuinka toimiva tapa päivittäinen paasto on aktiivisessa arjessa. Palaan asiaan, kun kokemusta on karttunut enemmän.